Nopea toimitus alkaen 0 € | Bonusta jopa 5 % | Reseptilääkkeet helposti verkosta 
 

Vajaaravitsemus ja sen hoito

 Vajaaravitsemus ja sen hoito

 

Vuosittain noin puoli miljoonaa sairaalapotilasta kärsii vajaaravitsemuksesta Suomessa. Mitä vajaaravitsemus tarkoittaa, miten se voidaan tunnistaa ja millä tavoilla vajaaravitsemustilaa voi hoitaa? Lue S-Apteekin vastaukset kysymyksiin blogistamme. 

 

Vuosittain noin puoli miljoonaa sairaalapotilasta kärsii vajaaravitsemuksesta Suomessa. Syöpotilaista vajaaravittuja on jopa 80 prosenttia. Ja tämä on siis vain diagnosoidut tapaukset ja ainoastaan sairaalahoidossa olevat potilaat. Luku voi hyvinkin olla kaksinkertainen otettaessa huomioon koko väestö. Vajaaravitsemus ei siis ole vain köyhien maiden ongelma, vaan sitä voi esiintyä ihan omassa lähipiirissäkin. Erityisesti vanhukset ja lapset ovat riskiryhmässä. Ravinto-ongelmista puhuessa käännytään kovin herkästi ylipainon puoleen, mutta usein unohdetaan, että ylipainoinen henkilö voi myös olla vajaaravittu. Vajaaravitsemustila voi siis hautautua ylipainon alle piiloon, varsinkin kroonisesti sairailla ja laitoshoidossa olevilla.

Miksi Suomessa?

Meillä sairaaloissa ja kouluissa panostetaan riittävään ravintoaineiden saantiin, ja olemme ensiluokkaisia ravitsemushoidoissa. Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta edellä mainittuun, mutta on hyvä muistaa, että vajaaravitsemus ei johdu vain ulkopuolisista tekijöistä, vaan osana sopassa on kunkin henkilökohtainen oma tahto. Koululaisia on kovin vaikea pakottaa syömään lautasensa tyhjäksi välitunnin kutsuessa ja jokainen, joka on joskus peruskoulun ruokalassa vieraillut, huomaa kiemurtelevat jonot biojäteastioille. Vanhuksilla taas makuaistin heikentyminen, liikunnan puute ja erilaiset sairaudet aiheuttavat ruokahaluttomuutta. Vain puolet sairaalapotilaista syövät lautasensa tyhjäksi, ja kouluissamme saattaa vallita vastaavanlainen tilanne.

Mitä vajaaravitsemus on?

Tekninen määritelmä vajaaravitsemukselle on tila, jossa ravintoaineiden saanti ei vastaa kehon fysiologista tarvetta ja josta aiheutuu haitallisia mittavia muutoksia sekä kehon koostumuksessa että sen toiminnassa. Vajaaravitsemukselle ei siis ole olemassa kovin yksiselitteistä diagnoosia tai kriteeriä. Vajaaravitsemuksen hoidossa usein käytetäänkin kolmeosaista luokittelua kehon tulehdustilaan mukaan:

  • Jos tulehdustilaa ei ole, puhutaan nälkiintymiseen liittyvästä vajaaravitsemustilasta, kuten anoreksiasta
  • Jos kehossa vallitsee lievä tai keskivaikea tulehdustila, puhutaan krooniseen sairauteen liittyvästä vajaaravitsemustilasta, joka voi olla esimerkiksi syövän tai reuman aiheuttama
  • Jos kyseessä on vaikea tulehdustila, kyseessä on akuuttiin sairauteen tai traumaan liittyvä vajaaravitsemustila. Vaikean tulehdustilan voivat aiheuttaa esimerkiksi vakava infektio tai päävamma

Tulehdustila kehossa lisää energian ja typen tarvetta sekä vaikuttaa suoraan lihaskudoksen menetyksen nopeuteen. Näissä tapauksissa hyvä tavallinen energiansaanti voi silti olla liian vähäistä, jolloin pitää turvautua energiatiheään ravintoon, kunnes sairaus tai trauma on saatu selätettyä.

Vajaaravitsemus tulisi hoitaa kuntoon, sillä se vaikuttaa myös lääkeaineiden imeytymiseen ja voi välillisesti siis aiheuttaa lääkehoidon riittämättömyyttä ja sairauksien pitkittymistä tai pahenemista. Vajaaravittujen oma immuunijärjestelmä ei myöskään toimi ideaalisesti, jolloin infektioriski kasvaa. Eritoten vanhuksilla lihasvoiman ja -koodinaation heikentyminen altistaa myös kaatumisille.

Mistä voin tietää olenko vajaaravittu tai onko lähipiirissäni vajaaravitsemusta?

Vajaaravitsemus tulee aina olla diagnosoitu terveydenalan ammattilaisen toimesta. Yksilöllisen ravitsemustilan arviointi ei ole helppoa, vaan vaatii kehon koostumuksen kliinistä tutkimista ja tarkkaa diagnosointia. Tässä diagnoosissa käytetään tietoa painonlaskusta, riittämättömästä energian saannista, lihaskudoksen ja ihonalaisen rasvakudoksen menetyksestä, nesteen kertymisestä ja käsien puristusvoimasta. Eli vajaaravitsemuksen diagnosointi perustuu kaikkiin yllä oleviin. Tämän takia vaikka paino ei laskisikaan, voidaan silti puhua hoitoa vaativasta vajaaravitsemuksesta.

Hälytyskellojen tulisi soida, mikäli puolen vuoden aikana paino laskee yli 10 prosenttia. Yli 30:n prosentin lasku on jo vakava ja elämää uhkaava tilanne. Pelkästään painonlasku ei kuitenkaan anna täyttä kuvaa ravitsemustilanteesta, sillä painoerot voivat osaksi johtua myös nesteen määrän vaihtelusta kehossa. Painonlasku ei myöskään suoranaisesti kerro kehon koostumuksen muutoksista, esimerkiksi haitallisen rasvavaraston poltosta urheillessa. Eritoten lapsilla ja vanhuksilla painon laskuun on kuitenkin syytä suhtautua vakavasti.

Vaikka paino ei laskisikaan, riittämätön tai virheellinen ravinnonsaanti on silti vajaaravitsemusta. Tästä syystä riskiryhmässä olevien tulisi kartoittaa energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden päivittäinen saanti. Laskiessa ruoka-aineita yhteen, voi löytyä yllättäviä tuloksia, vaikka nälkää ei tuntisikaan. Laskelmista on myös apua lisäenergian ja proteiinin tarpeen määrittelemisessä.

Lihasvoima heikkenee selvimmin käsien puristusvoimasta. Jos et enää jaksa avata helppojakaan purkkeja, tai avaimien kääntäminen tuottaa ongelmia, kyseessä voi olla ravintoon liittyvä ongelma. Käden puristusvoimaa käytetään yhä useammin apuna vajaaravitsemuksen diagnosoinnissa, sillä se on helppo mitata eikä tarvetta potilashistorian tutkimiseen ole.

Erinäisillä laboratoriotesteillä saadaan selvitettyä onko kehossa tulehdustilaa. Tarvetta tähän ei kuitenkaan yleensä huomaa ilman testeissä käyntiä. Olisikin suotavaa käydä terveystarkastuksessa säännöllisesti, sillä niin vajaaravitsemuksen kuin muidenkin sairauksien kanssa ennaltaehkäiseminen ja ajoissa puuttuminen on aina helpompaa, kuin vasta akuutissa vaiheessa huolestuminen.

Miten voin hoitaa vajaaravitsemusta?

Diagnoosin saatua kannattaa tutustua huolella lääkärin antamiin lisäravinnon tarvetta koskeviin ohjeisiin. Ensisijainen ravinnonsaanti tulisi aina kun mahdollista tulla monipuolisesta itse valmistetusta ruoasta. Tämä ei kuitenkaan välttämättä aina ole mahdollista, kuten esimerkiksi silloin kun tarvitaan energiatiheää ruokaa esimerkiksi nielemisvaikeuksien vuoksi. Omaa yksilöllistä ravinnonsaannin tarvetta voi täydentää apteekeista saatavilla kliinisillä ravintovalmisteilla. Näitä löytyy nykyään lähes joka sorttia: on mehumuotoista juotavaa, jugurtin ja pirtelön kaltaista välimuotoa, oikeaa ruokaa sisältäviä keittoja, herkutteluun kelpaavia makeita kiisseleitä kuin myös läpinäkyvää ja mautonta sakeuttajaa. Tarkoitus ei suinkaan ole valita se omia makunystyröitä parhaiten hivelevä vaihtoehto, vaan noudattaa terveydenhuollon ammattilaisen ohjeistuksia. Yleissääntönä tulisi huolehtia vähintään ohjeistuksen mukaisesta ravinnon saannista. Ravinnon saannin pieni ylittyminen ei ole haitaksi, mutta mässäilyä tulisi kuitenkin välttää.

 

Vajaaravitsemukseen ja muihin ruokavaliosta herääviin kysymyksiin voi pyytää apua S-Apteekin osaavalta henkilökunnalta, niin sähköpostitse kuin puhelimitsekin. Ensisijaisesti vajaaravitsemuksessa tulisi kuitenkin kääntyä lääkärin puoleen.

 

Lähteet:
Duodecim: Sairaalapotilaan vajaaravitsemuksen havaitseminen ja hoito
Lääkärilehti: Vajaaravitsemus on sekä yksilön että yhteiskunnan ongelma
Ravitsemushoito: Suositus sairaaloihin, terveyskeskuksiin, palvelu- ja hoitokoteihin sekä kuntoutuskeskuksiin. Valtion ravitsemusneuvottelukunta (2010)